Lauantailenkki Yyterissä  [18.03.2006]

Yyteri on juoksijan paratiisi Suomen oloissa, oli sitten kesä tai talvi. Lukuisat metsätiet ja kangaspolut sekä hiekkarinteet tarjoavat erittäin hyvät ja vaihtelevat harjoitteluolosuhteet. Lisäksi kesäisin on mahdollisuus juosta tasaisella hiekkapohjalla, n.3 km matkalla vedessä, joka ulottuu nilkasta aina polven korkeudelle. (Vesijuoksusta sitten kesän tultua.)
Yyterin lenkkiä on juostu vuosikymmeniä eri muodoissa mäkiharjoituksena ja nykyisen aikataulunsa se sai kun Meri-Porin uimahalli valmistui. Ryhmä kokoontuu lauantaiaamuisin 9,30 uimahallin parkkipaikalle josta suunnistetaan metsäpolkuja pitkin n. 5 km matka hiekkarinteille. Tosin talvisin kun on enemmän lunta eikä haluta tallata latuja reitti juostaan teitä pitkin.

Erkki, Jarmo, Mikko ja Teppo valmiina valloittamaan Yyterin polut ja hiekkadyynit.

Alkuverryttelyn, joka kestää puolisen tuntia uimahallilta Yyteriin, alkaa varsinainen harjoitus. Reittejä rinteillä on eripituisia ja muotoisia useampia ja jokainen voi valita mieleisensä. Vaikka Satakunta on kuuluisa tasaisuudestaan niin Yyterissä sitä ei huomaa. Jyrkät ja pehmeät hiekkanousut ovat erittäin raskaat ja jo 10-15 sekunnin kiipeämisen aikana sykkeen saa helposti nousemaan maksimiinsa. Eikä tasaiset pätkät hiekan pehmeyden takia paljon lepohetkiä suo. Talvisin hiekkapohja on kyllä hyvinkin kova jäätyessään, mutta vastaavasti runsas lumi joinakin talvina tuo rasitusta riittävästi. Hyvin harvoin rinteillä on niin jäistä ja liukasta talvisin ettei voi juosta. Tuollaiseen puolen tunnin mäkiharjoitukseen voi hyvinkin suunnitella reitin johon saa ympättyä 20-30 tuhtia rinnenousua ja kuitenkin jää alamäkijuoksun lisäksi myös tasaista jolkuttelumaastoa.

Toki rinteille ei kaikkia voimia kannata tuhlata sillä edessä on tuo puolen tunnin loppuverkka uimahallille. Meneepä tuo paluumatka toisinaan pieneksi kisaksi loppuvaiheessa, kun kilpailuhenkisiä sattuu useampi mukaan. Uimahalli aukeaa klo 11.00 ja pian sen jälkeen ollaan saunassa ja uimassa. Ja jotta päivä olisi täydellinen niin täytyyhän sitä vielä altaassa pitää jonkinlaiset uima- tai sukelluskisat. Kaiken kruunaa sitten kahviossa kuppi kahvia ja pulla.

 Lenkki tehty ja kahvi maistuu.

***

Pappakahvit  [06.02.2006]

Porin Kuntoilijoiden perinteisiin yhdessäolo rituaaleihin kuuluu aina arkiaamuisin pidettävät pappakahvit. Jo 80-luvulta saakka on ryhmä kuntoilijoita kerääntynyt johonkin porilaiseen kahvilaan pitämään aamupalaveria. Syksyllä suljetun Matkaeväs-baarin jälkeen uusi paikka löydettiin Viialan Leipomon kahvilasta Mikonkadun ja Eteläpuiston risteyksessä. Porukkaa kerääntyy klo 9.30-11 välisenä aikana nurkkapöytiin toistakymmentä toinen toistaan parempaa maailmanparantajaa. Asiat ruoditaan laidasta laitaan, maailman politiikasta kaiken sorttiseen urheiluun ja liikuntaan. Lausunnot ovat toki sitä luokkaa ettei niitä tällä palstalla parane julkaista.

Puheenjohtaja Kari Jakonenkin pistäytyi kuulumisia kuulostelemassa. Vieressä vakiokävijä Timo Visavuori. Iltapäivälehdistä plokataan maukkaimmat jutut ja keskusteluaiheet.

Tänään 6.2.2006 päällimmäisenä puhuttivat mellakat maailmalla ja tapaus Kaisa Varis, kuinkas muuten. Lisäksi löytyi myöskin hauska lehtijuttu naisten lentopallotuomareista. Mainitussa ottelussa tuomarityöskentely oli keskittynyt enemmänkin naispalloilijoiden ruumin avuihin kuin pelin seurantaan. Olisko syytä käyttää naistuomareita?

Astokarin veljekset, Reino "Repa" ja Jussi ovat käyneet "pappakahveilla" jo yli 20 vuotta ja mielipiteet ovat vahvat.  Seurassa myös Heikki Hankimaa ja Asko Mäki, jotka tyytyivät myhäilemään tällä kertaa.

Vaikka mitään tuoremehua ja kahvia vahvempaa ei nautita, niin tunnelma ja keskustelun sorina on kuin aamuyöllä irlantilaisessa pubissa. Jokaisella on omat mielipiteensä, ja tottakai ne täytyy saada kuuluville. Jos näiden "pappojen" neuvoja ja ohjeita kuunneltaisiin niin suomalainen joukkue- ja yksilöurheilu olisi maailman huipulla. Myös porilainen urheilurintama kiilattaisiin Suomen ja maailman kärkeen. Sieltä vaan valmentajat ja ohjaajat vinkkejä etsimään!

Kassaneiti toivottaa hymyillen tervetulleeksi äänekkään joukon. Vielä ei ole kuitenkaan tarvinnut erotuomariksi mennä!

Loppukommenttina: kannattaisi varmaankin laittaa nettikamera tuohon kahvilan nurkkaan, niin voisimme sivujen kautta seurata aamupalavereita, ikään kuin aamuteeveetä.